Rodussa esiintyvät sairaudet
Stabijhoun on perusterve rotu, jolla esiintyy harvoin arkielämää haittaavia sairauksia. Sen jalostuksessa ei ole ulkonäön osalta liioiteltu mitään piirteitä ja näin ollen rodussa ei esiinny esimerkiksi erikoiseen rakenteeseen tai kallon muotoon liittyviä sairauksia. Lähes kaikki rodussa esiintyvät sairaudet ovat sellaisia, joita löytyy monista roduista ja ne ovat yleisesti tunnettuja.
Rotu kuuluu Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan eli PEVISAan. Tällä hetkellä PEVISA sisältää stabijhounin osalta seuraavat vaatimukset: Jalostukseen käytettävillä koirilla tulee olla lonkka-ja kyynärniveltutkimustulokset. Lonkkaniveldysplasian osalta jalostukseen käytettävien koirien raja-arvo on C. Kyynärniveldysplasian osalta jalostukseen käytettävien koirien raja-arvo on 1. Kyynärkuvaustuloksen 1 saanut koira voidaan parittaa vain tuloksen 0 saaneen koiran kanssa.
Lisäksi jälkeläismäärää on rajoitettu (maksimissaan 21 pentua, viimeinen pentue rekisteröidään kuitenkin kokonaisuudessaan). PEVISA-ohjelmaan sisältyvien lonkka- ja kyynärnivelkuvausten lisäksi monet teettävät stabijhouneiltaan viralliset selkälausunnot sekä silmäpeilauksen. Jalostukseen käytettäviltä koirat tutkitaan geenitestein vWd1- ja CD-sairauksien osalta.
Koirien tutkituttaminen on aina hyvä asia, vaikkei mitään ongelmaan viittaavaa olisikaan ja vaikka koiraa ei aiottaisi käyttää jalostukseen. Esimerkiksi lonkat voivat olla täysin oireettomat, mutta silti mahdollisesta viasta on hyvä tietää, jottei koiralta vaadi mitään sellaista toimintaa, joka pahentaisi tilannetta. Koiran terveyden tutkituttaminen lisää myös tietoutta koko rodun terveydentilasta ja edesauttaa sen parantamista tuottamalla lisätietoa jalostuspäätösten tueksi.
Vuosien 2015-2024 välillä syntyneistä stabijhouneista on lonkkaniveltutkittu 63 prosenttia. Tutkituista 65 prosenttia on todettu lonkiltaan terveiksi (lonkkaniveldysplasian aste A tai B) ja lieviä muutoksia (lonkkaniveldysplasian aste C) on ollut 28 prosentilla. Lopuilla (seitsemän prosenttia) koirista muutokset ovat selkeämpiä, eikä niitä PEVISAn sääntöjen mukaisesti saa käyttää jalostukseen. Huonoista lonkista johtuvaa selkeää oireilua ei ole havaittu kuin muutamalla koiralla. Lonkkien terveyteen vaikuttaa perinnöllisten tekijöiden lisäksi kasvuaikaisen ruokinnan ja liikunnan määrä ja laatu. Geneettisesti alttiilla koiralla omistaja pystyy vaikuttamaan omalla toiminnallaan jonkin verran sairauden ilmentymiseen.
Kyynärnivelten osalta vuosina 2015-2024 syntyneistä pennuista on tutkittu 62 prosenttia. Tutkituista koirista 84 prosenttia oli täysin terveitä ja lieviä muutoksia (kyynärniveldysplasian aste 1) todettiin 12 prosentilla. Vakavampia muutoksia tavataan vähemmän.
Viralliset silmäpeilaukset ja selkälausunnot ovat yleistyneet rodussamme viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuosina 2015-2024 syntyneistä koirista 26 prosenttia on silmäpeilattu. Suurin osa saa terveen lausunnon. Noin viideltätoista prosentilta tutkituista löydetään joitakin silmäsairauksia. Yleisimpiä löydöksiä ovat Distichiasis ja erilaiset kaihit.
Selkälausuntojen osalta vuosina 2015-2024 syntyneistä koirista tutkittuja on noin kolmannes, joista noin 90 prosentilla selkälausunto on puhdas. Yleisimmät poikkeavat löydökset ovat välimuotoisen lanne-ristinikaman alueella sekä nikamien epämuotoisuudessa. Spondyloosidiagnooseja on selvästi vähemmän.
Von Willebrand -verenvuototaudin (tyyppi 1, lievin) tutkiminen aloitettiin Suomessa stabijhouneilla 2000-luvulla. Sen testaamista ei juurikaan tehdä muissa maissa laajamittaisisesti, sillä sairaus ei estä koiran jalostuskäyttöä. Testatuista koirista yli kolmannes on vapaita (terveitä, eivät kanna sairautta) ja reilu puolet ovat kantajia (terveitä, kantavat sairautta). Loput ovat statukseltaan sairaita, mutta niillä ei ole tiettävästi havaittu mitään ongelmia.
Cerebral Dysfuction (CD) sairauden geenitestaus tuli mukaan hieman vWd testiä myöhemmin. Sairaus aiheuttaa pennuille kuolettavat neurologiset oireet. Suurin osa testatuista koirista on geneettiseltä statukseltaan vapaita. Sairauden kantajia voi käyttää jalostukseen, kunhan yhdistelmän toinen osapuoli on todettu geenitestillä vapaaksi.
Sydämen PDA:ta, epilepsiaa ja autoimmuunia aivokalvontulehdusta (SRMA) on Suomessa tiedossa joitakin tapauksia.