Rodun terveystilanne ja jalostustavoitteet
Stabijhoun on perusterve rotu, jolla esiintyy harvoin arkielämää haittaavia sairauksia. Sen jalostuksessa ei ole ulkonäön osalta liioiteltu mitään piirteitä ja näin ollen rodussa ei esiinny esimerkiksi erikoiseen rakenteeseen tai kallon muotoon liittyviä sairauksia. Lähes kaikki rodussa esiintyvät sairaudet ovat sellaisia, joita löytyy monista roduista ja ne ovat yleisesti tunnettuja.
Voit tutustu rodussa esiintyviin sairauksiin tarkemmin kohdassa Rodussa esiintyvät sairaudet.
Rotu kuuluu Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan eli PEVISAan. Tällä hetkellä PEVISA sisältää stabyhounin osalta seuraavat vaatimukset: Jalostukseen käytettävillä koirilla tulee olla lonkka-ja kyynärniveltutkimustulokset. Lonkkaniveldysplasian osalta jalostukseen käytettävien koirien raja-arvo on C. Kyynärniveldysplasian osalta jalostukseen käytettävien koirien raja-arvo on 1. Kyynärkuvaustuloksen 1 saanut koira voidaan parittaa vain tuloksen 0 saaneen koiran kanssa.
Lisäksi jälkeläismäärää on rajoitettu (maksimissaan 21 pentua, viimeinen pentue rekisteröidään kuitenkin kokonaisuudessaan). PEVISA-ohjelmaan sisältyvien lonkka- ja kyynärnivelkuvausten lisäksi monet teettävät stabijhouneiltaan viralliset selkälausunnot sekä silmäpeilauksen. Jalostukseen käytettäviltä koirat tutkitaan geenitestein vWd1 ja CD -sairauksien osalta.
Koirien tutkituttaminen on aina hyvä asia, vaikkei mitään ongelmaan viittaavaa olisikaan ja vaikka koiraa ei aiottaisi käyttää jalostukseen. Esimerkiksi lonkat voivat olla täysin oireettomat, mutta silti mahdollisesta viasta on hyvä tietää, jottei koiralta vaadi mitään sellaista toimintaa, joka pahentaisi tilannetta. Koiran terveyden tutkituttaminen lisää myös tietoutta koko rodun terveydentilasta ja edesauttaa sen parantamista tuottamalla lisätietoa jalostuspäätösten tueksi.
Jalostuksen tavoiteohjelma (JTO)
Jalostuksen tavoiteohjelma eli JTO on rotujärjestön laatima ja Kennelliiton hyväksymä tietopaketti koirarodun tämänhetkisestä tilanteesta. Tavoiteohjelmasta löytyy tietoa kyseistä rotua edustavien koirien luonne- ja käyttöominaisuuksista, terveystilanteesta ja ulkonäöstä. Siihen on myös kirjattu, mihin asioihin tulee kiinnittää erityishuomiota kyseisessä rodussa.
Lue lisää jalostuksen tavoiteohjelmasta yleisellä tasolla Suomen Kennelliiton verkkosivuilta. Stabijhounien rotujärjestö Saksanseisojakerho hyödyntää jalostuksentavoiteohjelman laatimisessa Suomen Stabijhoun ry:n jalostustoimikuntaa.
Stabijhounien jalostuksen tavoiteohjelman päätavoitteet koskevat rodun jalostuspohjan laajentamista, perinnöllisten sairauksien vähentämistä, käyttöominaisuuksien säilyttämistä, arkojen ja ääniherkkien yksilöiden osuuden pienentämistä, hyvän lisääntymiskyvyn ylläpitoa sekä terveen ja liioittelemattoman rakenteen säilyttämistä.
Suositukset yhdistelmälle
Jalostukseen käytettävien koirien tulee olla psyykkisesti ja fyysisesti mahdollisimman terveitä yksilöitä. Luonne ja rodunomaiset käyttöominaisuudet tulee huomioida valittaessa jalostusyksilöä.
Jalostukseen käytettävän koiran on oltava virallisesti lonkka- ja kyynärnivelkuvattu. Lonkkaniveldysplasian, HD, raja-arvo on C (PEVISA). C-lonkkaiselle koiralle suositellaan käytettäväksi vain tulosta A tai B saanutta koiraa. Kyynärniveldysplasian, ED, raja-arvo on 1. (PEVISA). Lausunnon 1 saanut koira voidaan parittaa vain tuloksen 0 saaneen koiran kanssa. Tuloksen 2 tai 3 saanut koira ei saa käyttää jalostukseen. Pidetään tarpeellisena myös selän virallista tutkimista ennen jalostuskäyttöä.
Jalostuskoiran tulee olla geenitestattu. Geenitestitulosten osalta on huomioitava seuraavat kohdat:
Von Willebrand (vWD, tyyppi 1): Kaikkia statuksia voi käyttää jalostukseen, mutta koiraa, jolla on kaksi geenikopiota ei yhdistetä toisen kahden geenikopion koiran kanssa.
Cerebral Dysfunction Disorder (CD): Vain terveitä ja kantajia saa käyttää jalostukseen, ja kantajan saa yhdistää vain terveen yksilön kanssa.
CDDY (FGF4-retrogeeni): Suositellaan, että koiraa, jolla on kaksi geenikopiota ei yhdistetä toisen kahden geenikopion koiran kanssa.
Värivirheellistä (esim. tricolor) koiraa voidaan harkiten käyttää jalostukseen, mikäli se täyttää muutoin jalostussuosituksen ja värivirheen ilmeneminen jälkeläisissä voidaan estää toisen vanhemman geenitestituloksen värigenetiikkaan pohjautuen.
Jalostuskoiran jälkeläismäärä on rajoitettu: maksimissaan 21 pentua, viimeinen pentue rekisteröidään kuitenkin kokonaisuudessaan (PEVISA)
Jalostukseen käytettäville koirille suositellaan virallista silmäpeilausta ennen ensimmäistä pentuetta.
Mikäli koiralla on todettu jokin elämänlaatua selvästi heikentävä vakava sairaus, sitä ei saa käyttää jalostukseen. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi: epilepsia, sydänsairaudet, allergiat ja atopiat. Liioin koiraa, jolla on häntämutka, leikkausta vaatinut napatyrä, voimakas alapurenta tai yläpurenta, ei tule käyttää jalostukseen.
Suositellaan SKL:n esittämän sukusiitosastesuosituksen, 6,25 % neljän–viiden sukupolven perusteella, noudattamista, ja huomioimaan jalostusvalintoja tehdessä kaikki geenipoolia laajentavat mahdollisuudet. Sukusiitosaste tulee pitää mahdollisimman alhaisena. ZooEasy-järjestelmässä kaikilla sukupolvilla laskettaessa sukusiitosprosentti ei saa olla yli 34 %.
Jalostuskoiran luonne ja käyttäytyminen tulee testata joko rodun käyttökokeessa tai MH-luonnekuvauksessa, luonnetestissä tai käyttäytymisen jalostustarkastuksessa. Aggressiivista tai arkaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen.
Jalostukseen tulee käyttää koiria, jotka ovat iältään vähintään 24 kk.
Koiraa tulee käyttää jalostukseen uudestaan vasta, kun yli 50 % sen jälkeläisistä on lonkka- ja kyynärnivelkuvattuja.
Koiran tulee olla palkittu virallisen näyttelyn laatuarvostelun Hyvä-laatumaininnalla (H).
Uusintayhdistelmää ei saa tehdä.
Urosta, joka on toistuvasti ollut haluton astumaan narttua, ei saa käyttää jalostukseen.
Narttua, joka käyttäytyy astutustilanteessa aggressiivisesti urosta kohtaan tai muuten toistuvasti on haluton antamaan uroksen astua, ei saa käyttää jalostukseen.