Stabijhounit Suomessa

Ensimmäiset stabijhounit tuotiin Suomeen vuonna 1991. Koirat toi maahan Nordwart-kennelin omistaja Birgitta Kajander Ikaalisista. Hän oli alkanut etsiä uutta rotua maahan ja tutkiessaan koirakirjoja hän löysi stabijhounin. Kajander ihastui rodun ulkonäköön ja luonnekuvaukseen, ja hollantilaisten tuttujensa avustuksella hän onnistui tuomaan Suomeen kaksi ensimmäistä stabijhounia.

Ensimmäiset koirat rekisteröitiin Suomen Kennelliitossa samana vuonna, ja rotu sijoitettiin FCI-ryhmään 7: mannermaiset kanakoirat.

Ensimmäiset tuontikoirat olivat narttu Mimi (s. 31.8.1990) ja uros Miki (s. 9.8.1990). Valitettavasti Mimi menehtyi hyvin nuorena, joten Birgitta Kajander ei voinut hyödyntää tätä yhdistelmää jalostuksessa.

Seuraavat tuonnit tapahtuivat vuonna 1994, kun Stabian-kennel toi Hollannista Saloon uroksen Popke-Hauke v.d. Kraay Heide (s. 2.12.1993). Samana vuonna Kajander toi myös uroksen Rimme fan ’t Paradijske (s. 15.3.1994, kasv. E. Vellenga, Hollanti). Rimmen näyttelyura oli näyttävä, ja se saavutti useita arvonimiä: V-96, PMV-97, V-97 ja MV-98.

Vuonna 1995 tuotiin sisarukset Ulke fan ’t Paradijske ja Ulbe fan ’t Paradijske (s. 3.3.1995, kasv. E. Vellenga, Hollanti). Ulbe sijoittui Ikaalisiin Nordwart-kennelin omistukseen ja Ulke Särkilammelle.

Samana vuonna tuotiin myös uros Ceasar Bauke v. Rinasburch (s. 6.4.1995, kasv. W. van Duijn, Hollanti), joka sijoitettiin Helsinkiin. Ceasar Bauke menestyi näyttelyissä erinomaisesti saavuttaen tittelit BALTV-98, V-98, V-99, V-00, PMV-01, EEV-98 ja LVV-98.

Myöhemmin Stabian-kennel toi vielä nartun Japke-Hauke v.d. Kraay Heide (s. 18.4.1996). Samana vuonna Suomeen saapui yhteensä viisi narttua.

Ensimmäinen Suomessa syntynyt stabijhoun-pentue näki päivänvalon vuonna 1997 Nordwart-kennelissä. Emänä oli Ulbe fan ’t Paradijske, joka oli astutettu ruotsalaisella uroksella Addik fan ’t Gaelefjild. Pentueessa syntyi kahdeksan pentua – neljä urosta ja neljä narttua.

Seuraava Ulben pentue syntyi vuonna 1998, ja sen isänä oli oman kennelin uros Rimme fan ’t Paradijske. Tästä yhdistelmästä syntyi niin ikään kahdeksan pentua – kolme urosta ja viisi narttua.

Rodun alkuvuodet Suomessa olivat haastavia, kuten uusilla roduilla usein on. Kun ihmiset eivät tunteneet rotua, pentujen myyminen oli vaikeaa. Viimeinen Nordwart-kennelin stabijhoun-pentue syntyi vuonna 2001 yhdistelmästä Ulbe fan ’t Paradijske ja Ceasar Bauke v. Rinasburch.

Näyttelyissä stabijhounit alkoivat näkyä yhä useammin, ja osa menestyi hyvin. Näyttelytoiminta auttoi myös rodun tunnettuuden kasvussa. Stabijhounit kuuluivat Saksanseisojakerhoon jo vuodesta 1991 lähtien.

Inhimillisen erehdyksen seurauksena muutamalle koiralle oli ehditty anoa valionarvoa, mutta myöhemmin Kennelliitossa huomattiin, että kaikki FCI-ryhmän 7 rodut tarvitsevat käyttökokeen ennen valionarvon myöntämistä. Näin ollen valionarvot evättiin näiltä yksilöiltä.

Rodun kasvatus laajeni 2000-luvun alussa. Uusia kenneleitä olivat muun muassa: Applehill’s-kennel, jonka ensimmäinen pentue syntyi vuonna 2000 Hazebad-kennel, jonka ensimmäinen pentue syntyi vuonna 2001 Trindy’s-kennel, jonka ainoaksi jäänyt pentue syntyi loppuvuodesta 2001. Stabian-kennel ei koskaan teettänyt pentuja omilla nartuillaan.

2000- ja 2010-luvuilla Suomessa aloitti useampi uusi kasvattaja ja vähitellen rodun tunnettuus on kasvanut merkittävästi.

Vuonna 2025 Suomessa on arvioitu olevan elossa noin reilu 700 stabijhounia, joka on noin 10 prosenttia rodun arvioidusta maailmanlaajuisesta populaatiosta.