Historia
Stabijhoun – monipuolinen ja uskollinen friisiläinen stabijhoun on vanha koirarotu, joka on peräisin Hollannin Friisinmaalta. Rotu on ollut erityisen suosittu metsäisessä Kaakkois-Friisissä, mutta sen tunnettuus alueen ulkopuolella alkoi kasvaa vasta 1960-luvun jälkeen.

Stabijhounia on usein verrattu alkuperäisiin friisiläisiin ihmisiin – itsepäisiin mutta rehellisiin, hiljaisiin mutta sosiaalisiin ja ystävällisiin, joskin hieman varautuneisiin vieraita kohtaan.
Rodun historia
Stabijhoun on sukua peltopyykoiralle ja pienelle münsterinseisojalle, mutta rotu on saanut nimensä todennäköisesti monipuolisuutensa ansiosta: nimen alkuosa juontuu sanoista "sta mij bij" eli "pysy lähelläni", ja "houn" tarkoittaa friisin kielellä koiraa. Rotu on peräisin Friisin metsäalueilta. 1900-luvun alussa rotua risteytettiin säännöllisesti friisinvesikoiran (wetterhoun) kanssa, ja kummankin rodun ominaispiirteet uhkasivat kadota. Vuonna 1938 joukko Frieslandin koiraharrastajia aloitti työn puhdistaakseen rodut jälleen erilleen, ja 1942 kumpikin rotu hyväksyttiin virallisesti. Tärkeitä nimiä tässä työssä olivat J.Bos, T. van Dijk, B. de Graaf ja W. Hoeksema.
Rodun ensimmäinen rotumääritelmä on päivätty 10.2.1944. Vuonna 1944 perustettiin Hollannissa näihin rotuihin keskittyvä rotujärjestö Nederlandse Vereniging voor Stabij- en Wetterhounen (NVSW), joka on vuodesta 1947 edustanut kaikkia friisiläisiä rotuja.
Vuonna 2013 stabijhoun-populaatio käsitti maailmanlaajuisesti yli 6 000 koiraa.
Nykyään stabijhounin suosio on levinnyt Hollannin lisäksi Pohjoismaihin, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan.
Alkuperäinen käyttötarkoitus
Stabijhoun on toiminut Hollannissa maatilojen monipuolisena yleiskoirana. Koska maanviljelijöillä ei ollut varaa useaan koiraan, stabijhounin monikäyttöisyys teki siitä arvokkaan apurin.
Rotua käytettiin muun muassa ketun, pienriistan ja lintujen metsästyksessä. Rotu oli tunnettu myös siitä, että se kaivoi maasta myyriä ja rottia sekä auttoi pitämään maatilan tuholaiskannat kurissa. Tämä oli ennen vanhaan arvokas taito — myyrännahkoja myytiin jopa markkinoilla. Pehmeäsuisena koirana stabijhoun oli erinomainen apu myös sorsanmetsästyksessä. Lisäksi se toimi pihapiirin ja perheen vartijana.









